Päivänavauksen aluksi 1
A ja 4A -luokkien oppilaat lauloivat kansanlaulun Pohjolan syksy. Opimme, että kansanlaulu on jonkun tuntemattoman sävellys, joka on kulkeutunut suullisesti ja lopulta saattanut päätyä jopa laulukirjoihin.
Saimme nähdä PowerPoint-esityksen Suomesta ja kuulla räpin syksystä.
Marja-Liisa Nelin on ollut opettajana Suvilahden koulussa. Päivänavauksessa hän kertoi lapsuudestaan sotalapsena. Marja-Liisa muistaa pelottavat pommitukset ja vastapäätä katua olleen talon hävinneen yön aikana. Miehet olivat sodassa ja naiset tekivät työt. Lapsia ei hoitanut juuri kukaan. Äidit lähettivät alle viisivuotiaat lapsensa turvaan Ruotsiin. Ruotsiin lähetettiin noin 70 000 lasta.
Marja-Liisa muistelee yksinäisyyden tunnetta Tukholmassa. Odotusta kesti kaksi viikkoa, kunnes pihaan pyöräili täti, ja oli hänen vuoronsa päästä perheeseen.
Marja-Liisa kertoo:
Täti sanoi: -Tuon minä otan, ja niin nousin pyöräntarakalle. Hän vei minut kotiinsa isoon maataloon. Setä vei mansikkamaalle, ja sain maistaa elämäni makeinta mansikkaa. En ymmärtänyt ruotsia, mutta opettelin kielen ja keväällä pääsin kouluun.
Suomesta Marja-Liisalla oli, yhä tallessa oleva,
satukirja Lumikki ja seitsemän kääpiötä. Ruotsissa Marja-Liisa sai maistaa marenkia. Tänään koulumme oppilaat saivat maistaa jälkiruokana tuota Marja-Liisan suurta herkkua. Palattuaan Suomeen herkkua oli myös Pax-pastillit, jota sai ostaa kerran viikossa, jos oli rahaa.
Marja-Liisan tarina on onnellinen. On yhtä monta tarinaa kuin sotalasta - 70 000 eri tarinaa. Jotkut sotalapset jäivät Ruotsiin ja toiset palasivat kotimaahansa - sotaorvoilla on omat tarinansa.
Kuvia Marja-Liisan Ruotsin perheestä.
Kiitos Marja-Liisa! -Olipa mielenkiintoista kuulla kokemuksestasi sotalapsena!
Yhdessä laulettiin ja leikittiin Metsämiehen ikkunasta tonttu ulos kurkistaa. Laululeikki oli monelle oppilaalle vieras, mutta siihen päästiin hyvin mukaan.
1A:n Mää mää lampaani ja 4A:n Kaksipa poikaa Kurikasta laulattivat koko koulun väkeä.
